sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Tupakoinnin lopettamisen tuska

Long time, no seen! Niin se kevät ja alkava kesä vei minut taas mukanaan ja unohdin blogin useammaksi viikoksi. Hups! Myöskin viime kuussa saimme ilouutisia; H sai työpaikan! Koska nyt molemmat ovat töissä, niin se automaattisesti tarkoittaa molemmille huomattavasti lisähommaa; siinä missä ennen H teki suurimman osan kotitöistä ja mä kävin töissä ja tein loput, niin nyt kodin "vetovastuu" on siirtynyt minulle. Päivät ja viikot vilisee silmissä, ja usein viikonloppuisin me halutaan vaan nukkua ja ladata akkuja seuraavaa viikkoa varten. 

Siirrytään päivän aiheeseen, nimittäin tupakoinnin lopettamiseen; tuohon suureen mörköön, jota mä olen samaan aikaan odottanut ja samaan aikaan pelännyt niin kovin kauan. Toissailtana mä sain sitten oivalluksen lukiessani Stumppaa tähän -kirjaa; ei vitsi, mähän lopetan nyt heti! Kahdentoista tunnin jälkeen mulla ei oikeastaan ollut edes pahat vieroitusoireet, mutta löysin itseni silti töiden jälkeen Salesta ostamasta tupakkaa. Niin mikä meni pieleen?



Tuo kirja on ihan loistava niille, jotka harkitsevat tupakan lopettamista. Vaikka se ei saisikaan tupakoitsijaa lopettamaan, niin se antaa silti paljon mietittävää ja uusia näkökulmia, ja eihän lukemisesta nyt koskaan haittaa ole. Kirjassa nimenomaan sanotaan, että ei pidä vähentää eikä lopettaa ennenkuin kirjan saa loppuun, ja koska mulla kirja on vasta yli puolenvälin, niin siinä virhe numero yksi.

Virhe numero kaksi; ajoitus. Mä voin melkein luvata, että kesä on huomattavasti vaikeampaa aikaa lopettaa kuin talvi ja räntäsade, korjatkaa jos olen väärässä. Toisekseen, tulossa on hurjasti "vaaranpaikkoja", kuten juhannus, sukulaisen muutto sekä koulupaikkojen tulokset. Myöskin käynnissä oleva terassikausi on omiaan pilaamaan lopetusyritykset, ja en todellakaan aio istua koko kesää sisällä vain tämän takia.



Olenkin päättänyt ajoittaa tupakoinnin lopettamisen elokuulle, jos saan koulupaikan. Tähän on vain yksi syy; olen opettanut itselleni, että vedän töistä päästyäni tupakkaa ketjussa. Äärettömän paha tapa, tiedän. Jos saan koulupaikan, ja aloitan koulun syksyllä, on huomattavasti helpompaa aloittaa uusi juttu uusilla rutiineilla, tässä tapauksessa koulu ilman tupakkaa, kuin yrittää muuttaa vanhaa jo ns. pinttynyttä tapaa pois.

Ja viimeinen virhe numero kolme; valmistautuminen. Mä en edes ymmärrä, miksi yritin lopettaa hetken mielijohteesta ja tuosta noin vaan! Mä olen sellainen ihminen, joka kaipaa joihin asioihin todella paljon aikaa valmistautua, kun toisissa asioissa voin taas olla hyvinkin spontaani; tupakoinnin lopettaminen kuuluu tuohon ensimmäiseen ryhmään. Sitäpaitsi kyseessä on kuitenkin loppuelämään hyvinkin paljon vaikuttava päätös ja muutos, niin miksei siihen saisi ja pitäisikin ottaa aikaa valmistautua?

Uskon vahvasti, että saan koulupaikan syksylle, jolloin sekä mun koulu että tupakoinninlopetus alkaisi 14.8. Jos jostain syystä en saisi koulupaikkaa, niin sitten pitäisi tehdä suunnitelma B. Enää muutama päivä, niin selviää. En malta odottaa!

Ja mä tiedän, että nyt tupakoimattomien on niin kamalan vaikea ymmärtää, että miksei tupakkaa voi lopettaa tuosta noin vaan. Wikipedian mukaan esimerkiksi heroiinia käyttäneistä 23% tulee riippuvaisiksi, kun nikotiinia käyttäneistä tulee riippuvaiseksi 32%, siinä hieman mietittävää. Myöskin tupakan jo lopettaneita muistutan siitä, että jokaisella on omat tavat lopettaa ja toisille se on helpompaa kuin toisille. Ollaan armollisia toisillemme



ps. Niin kovasti kuin olisinkin halunnut ottaa postaukseen sopivat kuvat, niin yllättäen olin unohtanut kameran valmiustilaan ja täten akku oli täysin tyhjä. Joten postauksessa jälleen viimeaikojen instaotoksia. 


Onko joku teistä lopettanut tai harkinnut lopettavansa tupakoinnin? Mitä ajatuksia se herättää?