maanantai 24. huhtikuuta 2017

Niin paljon hyvää että hämmentää

Kun kirjoitin viime postausta, ajattelin että se saisi maksimissaan 500 katselukertaa, siinä missä normaalit postaukset saavat 100-300 katselua. Kun mittari muutaman tunnin kuluttua näytti jo yli tuhat katselukertaa, meinasin lentää selälleni! Tällä hetkellä postauksella on 1600 katselukertaa, ja mä olen samaan aikaan todella kiitollinen ja todella hämmentynyt. Mä sain hyvää palautetta niin Facebookissa kuin bloginkin puolella, ja ne lämmitti äärettömästi mun mieltä. Näistä vaikeista asioista puhutaan ihan liian vähän, koska ne ovat tabuja ja aiheuttavat jossain määrin myös häpeää.



Muutenkin yksi ilta mä aloin miettimään mun elämää, ja olen siihen melko tyytyväinen! Tietenkin jokaisella on elämässä murheita, pienempiä ja suurempia, mutta mä olen ainakin tällä hetkellä selättänyt ne suurimmat. Ja tottahan se on, että niitä hyviä hetkiä osaa arvostaa huomattavasti enemmän, jos välissä on niitä huonompiakin. Tämän lisäksi mun elämässä on tapahtunut viime aikoina erityisen kivoja asioita. Kuvan postaukset ovat mun Instagramista poimittuja maisemaotoksia.



Meidän vanha, vuonna -90 valmistunut Mersu hajosi reilu viikko sitten. Kirjaimellisesti yksi osa jäi käteen. Tätä autoa oli korjattu jo syksyllä 500-600 euron edestä, ja siihen päälle bensat (jota meni PALJON), ja jäähdytysnesteet jota sitäkin meni älyttömästi, koska letku vuosi. Tuomio oli korjaamolla seuraava: osat pitäisi itse tilata netistä, odotella ties kuinka kauan, ja siltikin töiden kanssa huollon hinnaksi kokonaisuudessaan ainakin 600 euroa, ja vanhasta autosta ei koskaan tiedä, mitä lahoaa seuraavaksi. Muutamien neuvottelujen ja autokauppakierroksen jälkeen meille kotiutui edellistä autoa 14 vuotta uudempi Audi. Mä olen ihan käsittämättömän kiitollinen tuosta autosta! Nykyinen auto kulkee dieselillä, ja kulutus on vähän päälle kolmasosan siitä mitä edellinen auto kulutti. Enää ei myöskään tarvitse pelätä, milloin auto jättää tien päälle, ja täten tuolla autolla uskaltaa lähteä pitemmällekkin reissulle!



Mä en ole enää perintätoimiston asiakas. Kuten mainitsin viime postauksessa, niin joskus rahankäyttöni oli täysin hukassa. Niinpä perintätoimistot tulivat tutuiksi, ja velkaa oli jos jonkin verran. Ihme ja kumma, luottotietoni ovat aina olleet kunnossa. Tämän kuukauden alussa sain isomman summan rahaa, korvaukset eräästä osakseen myös minuun kohdistuneesta rikoksesta, ja sain maksettua veloistani yli puolet pois. Perintätoimiston asiakkuus päättyi siihen päivään, ja tällä hetkellä mulla ei ole muita osamaksuja, kuin mun uusi puhelin. Muita osareja en aio ottaakkaan, ellei tule joku ihan pakollinen juttu, johon ei sillä hetkellä ole rahaa. Tuo puhelinkin oli pakollinen, sillä edellinen hajosi latauksessa, ja se ei mennyt takuuseen.



Mun elämään tuli ihan hiljattain uusi tuttavuus todella yllättävältä taholta. Mä aloitin keskustelun, koska mä halusin jutella eräästä henkilöstä, kenet me molemmat tunnemme. Uuden tuttavuuden kanssa löytyi nopeasti monia muitakin puheenaiheita, ja puhelimet on käyneet muutaman päivän kuumina. Mä ainakin tahdon uskoa, että tässä on pitkäaikaisen ystävyyden erikoinen alku. Varsinkin näin aikuisena on vaikea tutustua uusiin ihmisiin samalla tavalla kuin lapsena, ja oikeasti ystäviä ei voi olla liikaa.



Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä se, että meillä menee H:n kanssa edelleen mainiosti. Monet jaksaa jankuttaa alkuhuumasta, mutta mun mielestä meillä ei koskaan edes ollut sellaista. Ei ollut mitään superräiskyvää romantiikkaa ja vatsanpohjassa kutittelevaa ihastumista, vaan vahvaa luottamusta ja ystävyyttä joka syveni rakkaudeksi. Ja oikeastaan tämä on ollut vain hyvä asia, koska suhde voi hyvin ja me siinä mukana!


Mitä hyvää teille on tapahtunut viime aikoina?

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Tarina juoppoudesta ja elämänkoulusta

VAROITUS: Tarina on melko karu ja rankka, joten en suosittele herkemmille. Tarina on myöskin pitkä, ja sisältää hyvin vähän kuvia.

Mä mietin todella pitkään kirjoitanko mä tästä aiheesta. Nimittäin edes mun sukulaiset ei tiedä, missä jamassa mä olen joskus ollut. Mä salailin asioita läheisiltä, koska no, mua suoraan sanottuna hävetti mun tilanne. Tulin siihen tulokseen, että mun menneisyydellä ei ole väliä, vaan sillä mitä mä olen nyt. Samalla mä toivon, että että tämä mun tarina auttaisi niitä, jotka ovat mahdollisesti samassa tilanteessa.

Kun mä 17-vuotiaana muutin omilleni perhekodista, kaikki oli aluksi todella hienosti. Mä aloin seurustelemaan silloisen poikaystävän kanssa, kävin lukiota ja elin normaalia elämää. Me muutettiin yhteen ja meille tuli kaksi kissaa, ja kaikki oli loistavasti. Jossain kohdassa mopo kuitenkin karkasi käsistä, enkä mä oikeastaan vieläkään tiedä, mitä tapahtui. 

Kuvia ajalta, jolloin se mopo oli vielä käsissä, ensimmäisen asunnon ensimmäisissä tupareissa.

Mä vaihdoin lukiosta ammattikouluun, jonka mä sittemmin keskeytin. Me myös muutettiin Keravalta Kontulaan, jolla mahdollisesti saattoi olla osasyynä mopon karkaamisen. Mitä ilmeisemmin mulla puhkesi masennus, ja koska mulla on AD/HD, jota vähäteltiin koulun puolella, mulla alkoi tulemaan poissaoloja. En jaksanut enää aamuisin nousta sängystä, vaan valvoin yöt ja pelasin. Stressiä lääkitsin itse kuningas alkoholilla.

Se alkoi "parilla bissellä", ja pahimmillaan se oli sitä, että olin puolet kuukaudesta humalassa. Ja en missään pienessä humalassa, vaan konttauskunnossa. Mä saatoin ryypätä meidän koko kuun ruokarahat, ja sitten me oltiin nälissään ja käytiin leipäjonossa. Muistan ryypänneeni eräänä kuukautena yli tuhat euroa kurkusta alas, ja rälläsin takseilla jopa kilometrin matkoja, koska en kännissä kyennyt kävelemään kotiin. Myöskin pikavipit tulivat tutuiksi, ja välillä jätin laskuja tai jopa vuokran maksamatta. Silloinen avomies ei puuttunut juurikaan asiaan, tosin me riideltiin asiasta todella paljon. Myöskin hän oli masentunut, eikä häntä kiinnostanut.

Kuvia vuodelta 2013
Yllättävän hyvin me hoidettiin kissat niinä aikoina; kissoilla oli aina ruokaa kaapissa, vettä kupissa ja hiekkaa laatikoissa. Kissat eivät myöskään koskaan olleet vaarassa; me ei juurikaan pidetty bileitä meidän kotona, vaan yleensä olin jossain muualla.

Töitä mä en jaksanut tuona aikana hakea, mutta koulupaikan sain, jonka senkin jätin ottamatta vastaan. Mä en oikeastaan enää muista, mitä mun päässä on tuolloin liikkunut, vaikka siitä onkin vain muutama vuosi. Mulla on oikeastaan sumussa koko 2013 loppuvuosi ja 2014 alku. Yleensä vedin vain litratolkulla Alkon halvinta viintä, mutta muutamia kertoja myös pilveä. Niillä kerroilla sammuin mm. omaan oksennukseeni sekä kaverin vessanpöntölle. Mä myöskin halveksuin virkavaltaa ja sossua, täysin syyttä.

Pidin tätä kuvaa joskus todella kauniina, mutta oikeastaan mä näytän ihan sairaan pelottavalta. Kuva tammikuulta 2014
Jossain vaiheessa mä päätin, että asioiden täytyy muuttua. Me muutettiin pois Kontulasta, mä hain töitä ja sainkin sellaisia. Syksyllä 2015 me päätettiin erota avomiehen kanssa; me oltiin kasvettu erilleen, ja mä rakastuin toiseen. Jälkikäteen ajateltuna se oli hyvä ratkaisu, vaikka se silloin pahalta tuntuikin. Ja olemme tämän exäni kanssa myös todella hyvissä väleissä yhä.

Viime vuoden alussa mä muutin sitten Kuopioon silloisen heilani perässä, omaan asuntooni. Kaikki vaikutti todella hyvältä; ihana mies, oma kaksio ja työpaikka odottamassa. Ei mennyt taaskaan nappiin; mies dumppasi minut ihan järjettömän syyn takia, kuukausi sen jälkeen kun olin muuttanut täysin vieraalle paikkakunnalle. Ja korkki aukesi jälleen.

Kykenin kuitenkin käymään töissä, mutta kaikki vapaa-aika meni lähikuppilassa notkuessa ja viinaa vetäessä. Otin myöskin kuukauden vai kahden aikana 500 euroa pikavippejä, jotta sain rahoitettua juomiseni. Tiedän, todella typerää, mutta en ajatellut selkeästi sillä hetkellä. Mä olin jättänyt koko mun edellisen elämän, ystävät, KAIKEN Helsinkiin, ja nyt mä olin vieraalla paikkakunnalla yksin kissojen kanssa. Onneksi oli sentään oma vuokrakämppä, joten en joutunut taivasalle.

Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi taas hellittää. Tuli taas se herätys, kun makaa omassa kusessaan olohuoneen lattialla; ei vittu mä en voi jatkaa näin. Samoihin aikoihin mä aloin juttelemaan enemmän H:n kanssa, enkä ollut enää niin kovin yksinäinen. Mulla ei Kuopiossa ollut juurikaan ystäviä, ja ne vähätkin oli hyvin kiireisiä.

Instagram-kuvia viime vuoden lopulta, kun asiat olivat vihdoin hyvin.
Mutta miten nykyhetki? Me asutaan kolmiossa viiden kissan kanssa, ollaan H:n kanssa kihloissa ja mä olen osa-aikatöissä. Laskut hoituu nykyään ajallaan, samoin vuokra, ja kuin ihmeen kaupalla mun luottotiedot on yhä kunnossa, ja pari viikkoa sitten loppui perintätoimiston asiakkuus. Menneisyys on vain paha muisto, mutta opetus siitä, että kaikesta pääsee yli. Alkoholinkäyttö on nykyään aisoissa, ja muistan aamulla mitä edellisenä iltana on tapahtunut. Myöskin monen päivän ryyppyputket on historiaa, samoin pilvenpoltto.

Mitä tunteita mun menneisyys teissä herättää?

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Parasta Ennen -risteily 30.3 - 31.3

Moikka! Kuten mä viime postauksessa mainitsinkin, niin me käytiin H:n kanssa ysäriristeilyllä viime kuun lopussa. Reissu oli onnistunut, vaikka rahaa paloi huomattavasti enemmän kuin olin kaavaillut. Onneksi olin säästänyt reissua varten parisen sataa, ja voitin reissun aikana pelikoneesta yli 100 euroa. Me niin harvoin käydään missään reissussa, ettei rahanmeno oikeastaan harmita.



Ja missäs sitä ollaan luuhattu? Olen pariksi viikoksi unohtanut blogin kokonaan, koska ulkona on ollut todella hienot ilmat, ja olisi suorastaan syntiä viettää ne hienot päivät sisällä. Me ollaankin H:n kanssa oltu useampana päivänä Pokemon-jahdissa, ja olenhan mä myös ollut melko paljon töissä. Sen lisäksi kevätkärpänen on purrut mua, ja myöskin pienen shoppailun innoittamana sain siivottua meidän vaatekomeron ja muitakin kaappeja. Tosin nyt ilmeisesti otetaan vähän takapakkia keväässä, sillä tätä kirjoittessa ulkona sataa lunta.

Risteilyn ohjelma ja suuri harvinaisuus; mun ja H:n yhteiskuva. Ilmeestä huolimatta olin vielä täysin vesiselvä enkä täydessä tuubassa niinkuin kuvasta voisi päätellä.
Mutta sitten takaisin itse risteilyyn! Mulle risteilyn kohokohta oli ehdottomasti Basic Elementin keikka! Hypin ja kiljuin kuin hullu (onneksi en ollut ainoa). Myös Matti Airaksisen setin aikana pompin niin suurella innolla, että hyvä kun ei taju lähtenyt. Risteilyn aikana kuultiin mm. sellaisia hittejä kuin Daruden Sandstorm, Scooterin tuotantoa, Basic Elementin To You sekä E-typen Life.

Porukan yhteistunnelma oli mahtava ja Ocean Club oli niin täynnä porukkaa, ettei sisään mahtunut enempää. Kaikki tanssivat ja lauloivat ihan liekeissä, ja eipä tuo ole ihmekkään. Tottakai joukkoon mahtuu aina pari örveltäjää ja sammujaa, mutta mitä voi odottaa, kun kyseessä on Tallinan risteily.



Mä ihmettelin miten porukka jaksoi juhlia vielä seuraavana päivänä. Itsellä oli melko hapokas olo, olinhan juhlinut aamuun asti ja mahdollisesti myös juonutkin jonkun verran. Osa porukasta oli ympäripäissään vielä terminaalissakin ja jatkoivat paluumatkalla, kun ensimmäiset olivat sekaisin kuin seinäkellot ennenkuin Tax Free aukesi.

Spedenbumtsiharjamikälieolikaan-kilpailu
H nautti myös olostaan, vaikka menikin mua lähes kolme tuntia aiemmin nukkumaan. Ymmärtäähän sen, koska H:n piti olla ajokunnossa seuraavana päivänä. Muutenkin me todettiin yhdessä, että on reiluinta siten, että jos väsyttää niin saa mennä nukkumaan mutta jos toinen haluaa jatkaa bileitä niin antaa jatkaa.

Mä haluankin kiittää tästä reissusta tottakai mun ihanaa kihlattua H:ta, kaikkia kanssamatkustajia, esiintyjiä, YleX:n juontajia, Tallinkia ja ihan kaikki ketkä oli tässä mukana. Haikeus iski kun tiesin että tämä on mun ensimmäinen Parasta Ennen- risteily ja viimeinen mikä järjestetään.



Lopuksi vielä Dj Orionin koostevideo risteilyltä, sekä pätkä radiojuonnosta risteilyn päätöspäivältä.



Oliko joku teistä tällä risteilyllä?