tiistai 31. tammikuuta 2017

Raikas mustaherukka-omena-appelsiinismoothie

Mulla alkoi eilen pitkästä aikaa tehdä mieli smoothieta, mutta kaupassakäynnin sijaan päätin hyödyntää kotoa löytyviä aineksia ja yhdistellä niitä rohkeasti. Kannatti, sillä sain aikaiseksi smoothien, joka on hyvänmakuinen, ja todellinen vitamiinipommi!


n. 3dl mustaherukoita
1 iso omena
1 appelsiini
1 dl neljän viljan hiutaleita
2dl kookoskermaa
1rkl vaniljasokeria



Mustaherukoita löysin pakastimesta, ja sulatin niitä pienellä teholla mikrossa hetken. Kuorin ja paloittelin appelsiinin ja omenan, mutta kuvasta poiketen käytin vain yhden omenan, koska muuten sekoituskippo olisi ollut liian täynnä ja sauvasekoittimen käyttö vaikeaa. Yritin poistaa appelsiinista niitä ärsyttäviä kalvoja, mutta se oli turhan hankalaa ja aikaavievää, ja ne soseutuivat smoothieen siinä missä muutkin ainekset. Viimeisenä lisäsin kippoon myös kookosmaidon, hiutaleet ja sokerin, ja surautin tasaiseksi sauvasekoittimella.



Maku oli melko kirpsakka ja raikas, kuten odottaa saattoi, mutta mä tykkäsin enkä halunnut lisätä ylimääräistä sokeria, paitsi aavistuksen vaniljasokeria makua tuomaan. Senkin olisi loppupeleissä voinut jättää pois. Smoothiet ovat hyviä siitä, että ne ovat niin helposti muuteltavissa. Neljän viljan hiutaleet voi korvata vaikkapa kaurahiutaleilla tai kurpitsansiemenillä, ja kookoskerman tilalla voi käyttää vaikka muita kasvipohjaisia maitoja tai rahkaa. 


Mikä on teidän suosikkismoothienne?


maanantai 30. tammikuuta 2017

Mun suosikki-TV-sarjat

Me katsotaan H:n kanssa todella vähän televisiota suorana. Meillä on ne harvat televisiosarjat, mitä me tykätään katsoa, ja ne me yleensä katsotaan jälkikäteen digiboksilta, Yle Areenasta tai DNA TV:stä. Vaikka tv-tarjontaa on nykyajalla rutkasti enemmän kuin ennen, niin mielestäni suurin osa tarjonnasta on täyttä sontaa ja uusintojen uusintojen uusintoja. Tässä postauksessa ovat mun ehdottomat tv-sarjasuosikit, jotka jaksavat viihdyttää vuodesta toiseen ja kerta toisensa jälkeen.

Simpsonit

Simpsoneita mä olen rakastanut niin kauan kuin muistan. Mun ensimmäiset muistot Simpsoneista ulottuu kultaiselle 90-luvulle, kun näitä keltaisen perheen seikkailuja nähtiin vain kerran viikossa. Eihän 3-vuotias vaahtosammutin ymmärtänyt tekstitysten päälle mitään, mutta kun ne värit! Myöhemmin mä ymmärsin jo juonenkin päälle jotain, ja olin lopullisesti koukussa. Aikojen saatossa mulle on kertynyt DVD-hyllyyn kaudet 1-12, ja aion kerätä loputkin DVD-julkaisut hyllyyni, kun bongaan ne alelaarista.

Mä en oikeastaan osaa sanoa mikä Simpsoneissa viehättää; ehkä se on juurikin kirkkaat värit, tietynlainen huolettomuus ja aikuisille suunnattu huumori. Simpsonit on loistava valinta niin krapulaisiin aamuihin kuin unettomiin öihinkin. Mä en tule saamaan tästä sarjasta varmaan ikinä tarpeekseni, vaikka osaan suurinpiirtein kaikki jaksot jo ulkoa, ja tulenkin suremaan kun sarja päättyy. Simpsoneiden erityisen hyvä puoli on se, ettei niissä ole ns. jatkuvaa juonta vaan jokainen jakso on oma tarinansa.

Kuva: FOX



SYKE

Syke on mulle hieman uudempi tuttavuus. Mä olen aina tykännyt sairaalasarjoista, mutta käsittääkseni tämä oli ensimmäinen suomalainen sairaalasaippua. Se oli viime kesänä tai keväänä joku uneton yö, kun satuin tätä sarjaa vilkaisemaan pätkän Yle Areenasta. Ahmin sitten kaikki jaksot kerralla, ja jäin odottelemaan uutta kautta. Tällä hetkellä Yle TV2:lla pyörivät neljännen tuotantokauden jaksot me katsottiin H:n kanssa heti vuoden ensimmäisenä päivänä, kun ne Areenaan saapuivat.

Sykkeessä viehättää juuri sen vauhdikkuus, arvaamattomuus ja draama. Vaikka sarjassa tapahtuu paljon järkyttäviä asioita, niin ne kuitenkin ovat edes jollain tavalla realistisia. Yle päätti lopettaa sarjan tilaamisen, ja mä todella toivon, että joku muu kanava tai suoratoistopalvelu jatkaa Sykkeen tilaamista. Näin hyvää sarjaa ei saa jättää kesken!

Kuva: YLE


Uusi Päivä

Mä muistan, kun tytöt seurasi tätä perhekodissa todella tiiviisti. Alussa mua ei voinut koko sarja vähempää kiinnostaa, mutta päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden. Nyt kuusi vuotta myöhemmin en voi jättää yhtäkään jaksoa välistä. Tosin jossain välissä en katsonut koko sarjaa varmaan vuoteen, ja se ei haittaa. Yle on päättänyt lopettaa sarjan ensi vuonna, ja sen jälkeen aion katsoa jokaikisen jakson uudelleen!

Uusi Päivä, tuttavallisemmin UP, on siis Ylen vastine Salkkareille. Mä olin joskus Salkkari-fani henkeen ja vereen, mutta kyllästyin niihin jatkoihin ylilyönteihin. UP on huomattavasti "rauhallisempi" ja realistisempi sarja, vaikka kyllä sitä tässäkin sarjassa sattuu ja tapahtuu kaikennäköistä. Suosittelen katsomaan, jos ette ole koskaan ennen katsoneet!

Kuva: YLE


Serranon perhe

Mun tuskin tarvitsee edes selittää miksi mä tykkään tästä sarjasta. Mä muistan kun olin yläasteella, ja kesäisin mökillä heräsin Serranon perheen alkutunnariin. Me ollaan vastikään alettu H:n kanssa katsomaan Serranoita uusiksi, koska meillä on kaikki jaksot DVD:llä. Tiesittekö, että Serranojen formaattia on myyty myös muihin maihin, eli käytännössä sarjasta on tehty erikielisiä kopioita? Alla voitte vertailla tšekkiläistä ja alkuperäistä versiota.  

Muokkaus 31.1: Alkuperäisten Serranojen eka jakso oli taas kerran kadonnut Youtubesta, enkä löytänyt toista tähän hätään :(


Serranoissa viehättää sen erikoisuus; erikoinen perhe ja espanjan kieli. Tässäkin sarjassa on välillä melkoista kohellusta, ja joskus mä koen hahmojen puolesta niin suurta myötähäpeää, että mun on pakko kääntää pää pois. Jaksojen pituus on normaalisti tunnista puoleentoista tuntia, eli lyhyen elokuvan verran, ja niinpä niihin saadaan sisällytettyä paljon juonta.

Katsotteko te paljon televisioita tai suoratoistopalveluita? Mitkä ovat teidän suosikkisarjojanne?

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Miksi blogissani ei nähdä asukuvia?

Mä olen päättänyt, tai en päättänyt vaan oikeastaan vahingossa ajautunut siihen, ettei mun blogissa ole asukuvia. Tosin, en sano etten julkaisisi niitä koskaan, mutta ne eivät ole mulle vaan "se juttu". Tässä postauksessa avaan teille syitä ja kerron samalla tyylistäni.

Mun tyyli on yksinkertainen ja tylsä, ja hieman poikamainen, ainakin omasta mielestäni, joten en koe että siinä olisi mitään insiroivaa/näytettävää muille. Mun vaatekaappi muodostuu melkolailla yksivärisistä perusvaatteista, jotka ovat mukavia päällä ja joita on helppo yhdistellä keskenään. Mulla on vaatteita myöskin hyvin vähän, koska karsin niitä muutossa. Miksi pitää komerollista vaatteita, jos niistä ei käytä kuin neljäsosaa?

No mitä mun vaatekomerosta sitten löytyy? Pari tusinaa perustoppeja, muutamat perusfarkut, parit lökärit, mustia legginssejä ja erilaisia puseroita. Suurin osa mun puseroistakin on hyvin yksinkertaisia; yksivärisiä collegepuseroita/huppareita, villaisia yksi- tai kaksivärisiä neuleita sekä ohuempia yksivärisiä neuletakkeja. Mulla on myös säilössä pienempiä vaatteita sille ajalle kun olen hoikempi, ja nekin noudattavat hyvin paljon samaa linjaa.

Mun perustoppipino, josta juuri ne eniten käytetyt eli värikkäimmät on pesussa.

Kesäpukeutumisen suhteen olen vähän pirteämpi. Mä tykkään väreistä, mutta se näkyy melko vähän mun vaatekomerossa. Kesällä kuitenkin uskallan hieman enemmän leikkiä värien ja kuosien kanssa. Löytyy pinkkiä mekkoa mustalla kuviolla ja keltaista vihreällä kuviolla. Oon yrittänyt nyt talven pimeydessäkin opetella kirkkaampien värien käyttöä, koska se piristää mieltä kummasti.

Mä en tykkää koruista, en sitten yhtään. Mä en käytä lähes ikinä mitään koruja, paitsi kihlasormusta. Mä en vaan koskaan ole oppinut käyttämään niitä, ja korut tuntuvat jotenkin epämukavilta ja ovat jotenkin "tiellä". Asusteissakin oon todella hillitty; omistan tällä hetkellä kaksi reppua ja kolme käsilaukkua. Mulla oli joskus niitä enemmän, mutta karsin niitäkin, koska en koe vaan tarvitsevani kymmentä eri laukkua ja reppua. Näiden lisäksi löytyy useita huiveja, pari pipoa ja parit lapaset.

Ulkovaatteet noudattaa samaa linjaa kuin muukin pukeutuminen; käytännöllisyys edellä. Muutossa mä - yllätys yllätys - karsin myös takkeja, ja niitä jäi naulakkoon neljä. Osa oli aikoja sitten jäänyt liian pieneksi, osa oli epämukavia ja osaa en vain käyttänyt. Mun kengätkin on laskettavissa kahden käden sormilla; jokaiselle asukokonaisuudelle löytyy sopivat kengät, ja valinnanvaraa on korkokengistä lenkkareihin.

Muutama pari mun niin pienestä mutta juuri sopivasta kenkäkokoelmasta.

Toisena syynä on mun kroppa. Mulla on ylipainoa, enkä koe sopivani samaan muottiin kuin muut bloggaajat. Täytyy kyllä myöntää, että saatan joskus pitää itseäni ihan kivan näköisenä jossain tietyssä asussa, mutten silti koe tarvetta jakaa sitä muille. Enkä nyt tarkoita että asukuvat olisi jotenkin huono juttu; niistä saa inspiraatiota ja itsekkin tykkään niitä katsella, mutta itsestäni en tykkää ottaa niitä. Jokaikinen kerta kun olen yrittänyt ottaa asukuvia, niin ne ovat näyttäneet typerälle ja olen poistanut ne, koska itse on oikeasti hankala ottaa niitä, kun ei omista jalustaa. Mulla ei myöskään ole kaveria, joka osaisi ottaa sellaiset asukuvat, jotka ah-niin-itsekriittinen-minä kelpuuttaisi. Typerä ilme tai kaksoisleuka saa pilattua mun päivän samantien, joten pysyn jatkossakin ylhäältäpäin otetuissa selfieissä.

Mitä mieltä te olette asukuvista? Otatteko itse asukuvanne vai onko teillä joku luottokaveri auttamassa kuvaamisessa?



maanantai 23. tammikuuta 2017

Ihana, raivostuttava SoMe

Mä haluan tänään avautua teille somekäyttäytymisestä. Tämä aihe sivuaa aavistuksen verran mun aikaisempaa "Painavaa asiaa bloggaamisesta"-tekstiä, mutta on silti oma aiheensa. Mä tiedän, että itse en nuorena osannut ehkä käyttäytyä sosiaalisessa mediassa niinkuin kuuluisi, ja ikä on tuonut tähänkin asiaan viisautta. Siltikin törmään päivittäin mm. Facebookissa ihmisiin, niin aikuisiin kuin nuoriinkiin, joilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja ja "somen kirjoittamattomat säännöt" täysin hukassa.

Kuten bloggaamista käsittelevässä postauksessa kerroin, niin itselläni on ohjenuorana se, että minkä nettiin laitat, sitä ei pois sieltä saa. Vaikka kuvitella saattaisi, niin tämä ei kaikille ole itsestäänselvyys, eikä sen suuremmin käytöstavatkaan, jolloin somessa ja netissä ylipäätänsä törmää mitä ihmeellisempiin aivopieruihin, ärsyttävyyksiin sekä ylilyönteihin. Listaan näistä nyt muutaman.


Aloitetaan lapsista ja lemmikeistä. Lapset ovat äideilleen ja lemmikit omistajilleen hyvin rakkaita, se on täysin luonnollista. Siltikään mä en voi ymmärtää ihmisiä, jotka jakaa lapsensa ja/tai lemmikinsä jokaisen saavutuksen ja tekemisen Facebookissa. Mä joskus jaoin kissoista ihan liikaa kuvia mun FB-seinällä, mutta sittemmin tajusin että se on äärimmäisen rasittavaa ja kaikkia ei oikeasti kiinnosta, joten vähensin sitä reilulla kädellä. Nykyään julkaisen kissoista Facebookissa mitään todella harvoin, ja silloinkin useimmiten kissaryhmissä. Lapsien kohdalla olisin vielä tarkempi, koska en usko että lapsen mielestä on kiva myöhemmin tietää, että hänestä on jaettu esimerkiksi pottakuvia kaikkien katseltavaksi. Tottakai lapsenkin kasvun merkkihetkiä on mukavaa jakaa Facebookissa silloin tällöin ystäville ja suvulle, ja niitä on silloin tällöin kiva lukeakkin, mutta spämmääminen ei aiheuta kuin ärsytystä. Tässäkin asiassa on hyvä käyttää maalaisjärkeä; silloin tällöin ihan ok, jatkuvalla syötöllä nounou.



Jokaiselle se oma poikaystävä/puoliso on myöskin (ainakin toivottavasti) hyvin rakas ja tärkeä, ja vaikka kuinka tekisi mieli huutaa sitä ihanaa ruusunpunaista huumaa kaikille, niin... ei. Me ollaan H:n kanssa julkaistu hyvin vähän asioita meidän suhteesta julkisesti, lähinnä se kun muutettiin yhteen, mentiin kihloihin ja yksi yhteiskuva. Mun mielestä on ihan ok laittaa sillointällöin yhteiskuva, kertoa ehkä jos tulee jokin merkkipaalu (jokainen kuukausi yhdessä ei ole merkkipaalu) ja vaikka joskus harvoin pusukuvakin, mutta olen tavannut ihmisiä, jotka tuputtaa sitä omaa rakkautta jatkuvasti Facebookissa ja jokaikisessä somekanavassa mitä ikinä löytävätkään. Jos joku julkaisee seinällään jatkuvasti "Herra X on niin ihana kulta rakastan sua ikuisesti puspusi me tehää lapsia ja mennään naimisiin, nyt jo 3 viikkoa 5 päivää yhdessä <3333!!!" niin lähinnä mulla tulee mieleen että joko koko suhde on kulissia tai sitten tää henkilö on vaan jotenkin yksinkertainen, anteeksi nyt vaan. 



Mä en muutenkaan ymmärrä, että ihmiset jakaa jokaisen tekemisensä netissä. Okei, jotkut jakaa esimerkiksi selfieitä joka päivä Instagramissa, ja se nyt on vielä ihan okei, mutta Facebookin en näkisi olevan siihen tarkoitukseen. Toki voit tunkea näihin kuviin myös vähän persettä ja tissiä tyrkylle, mutta mieti ennen sitä, minkälaisen mielikuvan se sinusta antaa muille. Facebookissa ei myöskään tarvi julkaista jokaista tekemistään, tyyliin "jaa jos sitä kahville", "ja sit leffaa" tai "menen suihkuun". Tällainenkin ihminen mulla oli joskus kavereissa, ja lähti sieltä hyvin nopeasti, kun edellä mainitun kaltaisia päivityksiä ilmestyi yli kymmenen päivässä.



Sitten tosiaankin se liian henkilökohtaisten asioiden jakaminen. Mun mielestä parisuhderiidat, erojen jälkipuinnit, työasiat ja muut sen tapaiset olisi hyvä jättää Facebookin ulkopuolelle. Eri asia toki, jos jaat jonkun töihin liittyvän jutun vain työporukalle, etkä koko kaverilistalle. Työstä kirjottaessa olen erityisen tarkka, koska pahimmillaan ajattelematon kommentti voi johtaa varoitukseen tai jopa potkuihin. Myöskin ylenpalttinen huomionkerjääminen "mun elämä on pilalla :(((" ja sitten kun ihmiset kysyy "mikä on?" niin "kerron yksärillä :(" on mun mielestä noloa. Eli jos et voi kertoa asiaa kokonaan julkisesti, älä kerro sitä ollenkaan.



Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä yleiset asiat, kuten käytöstavat ja oikeinkirjoitus. Tiedän, että osalla ihmisistä voi olla jokin kirjoitukseen vaikuttava sairaus, kuten lukihäiriö, mutta esimerkiksi erinäisten uutisten kommentointia sekä foorumeita seuratessa musta välillä tuntuu että puolella suomalaisista on joku kirjoitushäiriö. Jos oikeasti edes yritettäisiin lisätä välimerkkejä, niin tekstistä tulisi huomattavasti helpommin luettavaa. Myöskin jos ilmaisee mielipiteensä, niin olisi hyvä kertoa sille myös järkevät perustelut, jolloin myös ehkä mahdollinen vastapuolikin ymmärtää kantasi. On vaikea ottaa yhtäkään kommenttia tosissaan, jos se on höystetty kymmenellä kirosanalla ja eri mieltä olevat haukutaan saman tien lyttyyn. Maahanmuuttokommentti on tähän mainio esimerkki; "MAMut vittuuum suomesta,,, suomi suomalaissillem,,,!! vitum suvakkihuorat kun ette ymmärrä!". Ehkä hieman kärjistetty esimerkki, mutta pointti tulee ainakin selväksi.



Tämän postauksen ei ollut tarkoitus loukata ketään, mutta jos tunnistit itsesi näistä esimerkeistä, niin olisi ehkä hyvä hetki miettiä omaa somekäyttäytymistä. Toki jokaisen harkintakyky joskus pettää, mutta internetissä ei vaan voi suoltaa mitä tahansa paskaa, ei edes nimimerkin takaa. Postauksen kaikki kuvat on aiheen hengessä otettu mun Instagramista, ja jos haluat käydä katsomassa lisää, niin mut löytää Instasta nimellä nettasusannah.

Mitkä asiat teitä raivostuttaa sosiaalisessa mediassa?

lauantai 21. tammikuuta 2017

Kotini on linnani, osa 1: Makuuhuone

Long time, no seen! Me ollaan jo jonkun aikaa asuttu uudessa kodissa, ja tavarat ovat pikkuhiljaa löytäneet paikkansa, tosin vielä osa seilaa ympäri hyllyjä, mutta hiljaa hyvää tulee. Samalla me ollaan H:n kanssa opeteltu elämään avopuolisoina, ja tähän asti meillä on mennyt todella hyvin! Kotitöistä ei olla saatu tappelua aikaiseksi, pientä kärhämää joistain pikku jutuista, mutta ne kuuluvat asiaan. Meillä on ollut selkeä jako; jos toinen on töissä/opiskelee, niin toinen tekee enemmän kotitöitä. Jos taas molemmat työskentelee/opiskelee, niin kotityöt menee suurinpiirtein puoliksi.

Mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, nimittäin mä sain töitä! Osa-aikaista hyllytyshommaa, joka on mulle ennestään jo tuttua. Oon enemmänkin kuin tyytyväinen, koska kotona oleminen alkoi jo hajottamaan ja työ tuo tiettyä rutiinia. Myöskin tuilla eläminen oli inhottavaa, ja koska meillä ei liikaa rahaa ole, niin jokainen työtunti on plussaa. Mä herään töihin joka aamu siinä aamuneljän ja viiden välillä, ja töiden jälkeen olen usein aika väsynyt, mutta uskon että se menee ohi kun keho tottuu aikaisiin heräämisiin. Töissä tulee myös paljon kyykättyä ja noustua tuolille ja takaisin alas, joten alakroppa saa hyvän treenin lähes päivittäin.

Mutta sitten itse asiaan! Ennen pientä blogitaukoa lupasin teille kuvia uudesta asunnosta, ja nyt esittelen teille meidän kodin huone kerrallaan. Ekana on vuorossa makuuhuone!



Meidän makuuhuone on melko pieni, koska meillä ei ole ollenkaan vaatekaappeja, vaan kaksi vaatehuonetta; iso ja pieni. Mä halusin makuuhuoneesta mahdollisimman rauhallisen näköisen ja mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa, ja onnistuin siinä mielestäni hyvin. Tummat huonekalut, violetin eri sävyt ja mustavalkoinen tapetti sopivat hyvin yhteen. Verhot ja violetit koristetyynyt olen itse tehnyt, matto saatu sukulaisilta ja päiväpeitto ostettu kirpputorilta. Huonekalut sekä taulu ovat Ikeasta. Sänky on vain 120cm leveä, ja meillä onkin haaveissa 160cm leveä sänky. Tosin siihen ei tällä hetkellä ole varaa, koska me halutaan sitten kerralla kunnollinen, jossa on hyvä nukkua ja joka kestää vuosia.



Vaikka mä halusin rauhallisen tunnelman makuuhuoneeseen, niin televisio tekee poikkeuksen. Mä halusin mun vanhan television makkariin kakkosteeveeksi, koska kaikki laitteet eivät mahtuneet olohuoneen televisioon kiinni. Toisekseen, voi katsoa toista ohjelmaa, jos toinen haluaa katsoa jotain muuta olohuoneessa. Kipeänä tämä on myös ollut pelastus, totesin sen viikko sitten kun selkä sanoi naks enkä pystynyt istumaan kahteen päivään. Makuuhuoneen televisiossa ei ole ollenkaan digiboksia, vaan Googlen Chromecast sekä Playstation 2 ajamassa DVD-soittimen virkaa. Television yläpuolella oleva jouluvalo päätettiin jättää toistaiseksi paikalleen, sillä se on kivan tunnelmallinen yövalo.



Mä rakastuin tuohon tapettiin! Se oli toinen niistä syistä, miksi me valittiin tämä huone makkariksi. Toisesta "makkarista" tuli sitten vieras/työhuone, sillä se on paljon isompi ja muutenkin ei vain jotenkin tuntunut makuuhuoneelta. Molemmissa makuuhuoneissa sekä olohuoneessa on tehostetapetti vain yhdellä seinällä, mikä on hieno juttu, koska kokonaan tapetoituina huoneet olisivat näyttäneet liian "sekavilta". Iso taulu tapetin vastakkaisella seinällä kruunaa kokonaisuuden. Meillä on myös muissa huoneissa samantyyppiset taulut, näätte ne sitten seuraavissa huonepostauksissa :) 

Mitäs tykkäätte meidän uudesta kodista? Minkälaisia makkareita teillä on?