keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Tarina juoppoudesta ja elämänkoulusta

VAROITUS: Tarina on melko karu ja rankka, joten en suosittele herkemmille. Tarina on myöskin pitkä, ja sisältää hyvin vähän kuvia.

Mä mietin todella pitkään kirjoitanko mä tästä aiheesta. Nimittäin edes mun sukulaiset ei tiedä, missä jamassa mä olen joskus ollut. Mä salailin asioita läheisiltä, koska no, mua suoraan sanottuna hävetti mun tilanne. Tulin siihen tulokseen, että mun menneisyydellä ei ole väliä, vaan sillä mitä mä olen nyt. Samalla mä toivon, että että tämä mun tarina auttaisi niitä, jotka ovat mahdollisesti samassa tilanteessa.

Kun mä 17-vuotiaana muutin omilleni perhekodista, kaikki oli aluksi todella hienosti. Mä aloin seurustelemaan silloisen poikaystävän kanssa, kävin lukiota ja elin normaalia elämää. Me muutettiin yhteen ja meille tuli kaksi kissaa, ja kaikki oli loistavasti. Jossain kohdassa mopo kuitenkin karkasi käsistä, enkä mä oikeastaan vieläkään tiedä, mitä tapahtui. 

Kuvia ajalta, jolloin se mopo oli vielä käsissä, ensimmäisen asunnon ensimmäisissä tupareissa.

Mä vaihdoin lukiosta ammattikouluun, jonka mä sittemmin keskeytin. Me myös muutettiin Keravalta Kontulaan, jolla mahdollisesti saattoi olla osasyynä mopon karkaamisen. Mitä ilmeisemmin mulla puhkesi masennus, ja koska mulla on AD/HD, jota vähäteltiin koulun puolella, mulla alkoi tulemaan poissaoloja. En jaksanut enää aamuisin nousta sängystä, vaan valvoin yöt ja pelasin. Stressiä lääkitsin itse kuningas alkoholilla.

Se alkoi "parilla bissellä", ja pahimmillaan se oli sitä, että olin puolet kuukaudesta humalassa. Ja en missään pienessä humalassa, vaan konttauskunnossa. Mä saatoin ryypätä meidän koko kuun ruokarahat, ja sitten me oltiin nälissään ja käytiin leipäjonossa. Muistan ryypänneeni eräänä kuukautena yli tuhat euroa kurkusta alas, ja rälläsin takseilla jopa kilometrin matkoja, koska en kännissä kyennyt kävelemään kotiin. Myöskin pikavipit tulivat tutuiksi, ja välillä jätin laskuja tai jopa vuokran maksamatta. Silloinen avomies ei puuttunut juurikaan asiaan, tosin me riideltiin asiasta todella paljon. Myöskin hän oli masentunut, eikä häntä kiinnostanut.

Kuvia vuodelta 2013
Yllättävän hyvin me hoidettiin kissat niinä aikoina; kissoilla oli aina ruokaa kaapissa, vettä kupissa ja hiekkaa laatikoissa. Kissat eivät myöskään koskaan olleet vaarassa; me ei juurikaan pidetty bileitä meidän kotona, vaan yleensä olin jossain muualla.

Töitä mä en jaksanut tuona aikana hakea, mutta koulupaikan sain, jonka senkin jätin ottamatta vastaan. Mä en oikeastaan enää muista, mitä mun päässä on tuolloin liikkunut, vaikka siitä onkin vain muutama vuosi. Mulla on oikeastaan sumussa koko 2013 loppuvuosi ja 2014 alku. Yleensä vedin vain litratolkulla Alkon halvinta viintä, mutta muutamia kertoja myös pilveä. Niillä kerroilla sammuin mm. omaan oksennukseeni sekä kaverin vessanpöntölle. Mä myöskin halveksuin virkavaltaa ja sossua, täysin syyttä.

Pidin tätä kuvaa joskus todella kauniina, mutta oikeastaan mä näytän ihan sairaan pelottavalta. Kuva tammikuulta 2014
Jossain vaiheessa mä päätin, että asioiden täytyy muuttua. Me muutettiin pois Kontulasta, mä hain töitä ja sainkin sellaisia. Syksyllä 2015 me päätettiin erota avomiehen kanssa; me oltiin kasvettu erilleen, ja mä rakastuin toiseen. Jälkikäteen ajateltuna se oli hyvä ratkaisu, vaikka se silloin pahalta tuntuikin. Ja olemme tämän exäni kanssa myös todella hyvissä väleissä yhä.

Viime vuoden alussa mä muutin sitten Kuopioon silloisen heilani perässä, omaan asuntooni. Kaikki vaikutti todella hyvältä; ihana mies, oma kaksio ja työpaikka odottamassa. Ei mennyt taaskaan nappiin; mies dumppasi minut ihan järjettömän syyn takia, kuukausi sen jälkeen kun olin muuttanut täysin vieraalle paikkakunnalle. Ja korkki aukesi jälleen.

Kykenin kuitenkin käymään töissä, mutta kaikki vapaa-aika meni lähikuppilassa notkuessa ja viinaa vetäessä. Otin myöskin kuukauden vai kahden aikana 500 euroa pikavippejä, jotta sain rahoitettua juomiseni. Tiedän, todella typerää, mutta en ajatellut selkeästi sillä hetkellä. Mä olin jättänyt koko mun edellisen elämän, ystävät, KAIKEN Helsinkiin, ja nyt mä olin vieraalla paikkakunnalla yksin kissojen kanssa. Onneksi oli sentään oma vuokrakämppä, joten en joutunut taivasalle.

Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi taas hellittää. Tuli taas se herätys, kun makaa omassa kusessaan olohuoneen lattialla; ei vittu mä en voi jatkaa näin. Samoihin aikoihin mä aloin juttelemaan enemmän H:n kanssa, enkä ollut enää niin kovin yksinäinen. Mulla ei Kuopiossa ollut juurikaan ystäviä, ja ne vähätkin oli hyvin kiireisiä.

Instagram-kuvia viime vuoden lopulta, kun asiat olivat vihdoin hyvin.
Mutta miten nykyhetki? Me asutaan kolmiossa viiden kissan kanssa, ollaan H:n kanssa kihloissa ja mä olen osa-aikatöissä. Laskut hoituu nykyään ajallaan, samoin vuokra, ja kuin ihmeen kaupalla mun luottotiedot on yhä kunnossa, ja pari viikkoa sitten loppui perintätoimiston asiakkuus. Menneisyys on vain paha muisto, mutta opetus siitä, että kaikesta pääsee yli. Alkoholinkäyttö on nykyään aisoissa, ja muistan aamulla mitä edellisenä iltana on tapahtunut. Myöskin monen päivän ryyppyputket on historiaa, samoin pilvenpoltto.

Mitä tunteita mun menneisyys teissä herättää?

12 kommenttia:

  1. Hienoa, että olet saanut uudelleen otteen elämääsi. Se luiskahdus toiselle puolelle on varmasti ollut pienestä kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aavistuksen ehkä eri tavalla meinasi luiskahtaa, mutta onneksi oli takaraivossa muistikuvat minkälaista elämä oli ollut aiemmin, ja sain taas elämästä otteen :)

      Poista
  2. Mahtava postaus & ihanaa että uskalsit kirjoittaa tästä! <3 Alkoholin käyttö on itelläkin mennyt jossain vaiheessa elämää pikkasen yli, ja joka viikonloppuinen känni on ollut se ainut asia mitä viikot odottaa. Onneks tosta on päästy ja pikavippejä en oo onneksi koskaan eksynyt ottamaan :/ Ihanaa että oot kuitenkin saanut asiat järjestykseen! <3 Ja tottahan se on, että kaikesta oppii. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Mä jotenkin tykkään kirjoittaa aroista ja vaikeista asioista, ja joskus mielipidepostauksissa jopa aavistuksen provosoida. Ja tästä aiheesta oli helppo kirjoittaa, kun on niin paljon omakohtaista kokemusta. Ja nykyään asiat on mallillaan, onneksi :)

      Poista
  3. Hienoa, että olet saanut elämän raiteilleen. Alkoholi voi pilata niin paljon. 👍

    VastaaPoista
  4. Tosi iso hatunnosto siitä, että uskalsit kirjoittaa aiheesta! Ja vielä isommat pointsit siitä, että selvisit tosta ja nykyisin voit paremmin. Alkoholi on kyllä sellainen asia, joka alkaa liian helposti hallitsemaan elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) joo, on itse tullut koettua ja oonkin toooodella onnellinen, että nykyään alkoholin käyttö on hanskassa

      Poista
  5. Hyvä postaus, välillä on kiva lukea tällaisista vaikeammistakin asioista.
    Ja onneksi sulla on taas kaikki hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) näistä vaikeista asioista pitäisi puhua enemmänkin ihan yleisellä tasolla!

      Poista
  6. Ei musta voi vielä puhua menneisyydestä, jos elämä on ollut kuosissa vasta vuoden. Hyvä alku kuitenkin. Olisit voinut kertoa vielä paljon enemmän. Musta tää oli tosi lyhyt teksti ja ihmettelin alun varoitusta. Vai ootko myöhemmin karsinut osan pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän ihmisiä, jotka ovat tosi herkkiä, joten sen takia laitoin alkuun varoituksen. Ja mun mielestä teksti oli jo melko pitkä, ja vaikka mulla jäi kertomatta paljon asioita, niin mun mielestä tässä oli tärkeimmät asiat. Liika jaarittelu tekee tekstistä tylsää ja puuduttavaa luettavaa. Ja en ole karsinut tekstiä missään vaiheessa :)

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita, niin risut kuin ruusutkin. Muistathan kuitenkin ilmaista mielipiteesi asiallisesti :)