perjantai 24. helmikuuta 2017

Rakkaustarina; miten meidän suhde alkoi?

"Haasa90 is now online". Tuolloin tuo ilmoitus ei oikeastaan aiheuttanut minussa minkäänlaista tunnetta, enkä koskaan uskonut, en edes ajatellut, että joskus me oltaisiin ruudun samalla puolella tuon nimimerkin takana olevan miehen kanssa.

Se oli kevät tai kesä 2015, en tarkkaan muista enää. Me pelattiin suomalaisella porukalla GTA Onlinessa, ja samalla porukalla pelaillaan vielä nykyäänkin, tosin harvemmin. Toisten kanssa tutustui enemmän ja juttelu jatkui jopa pelin ulkopuolella, toisista en tiennyt edes etunimeä. Osa on nykyään kavereina myös Steamissa, jolloin näkee, onko ketään pelaamassa ilman, että täytyy käynnistää peli ja odottaa ikuisuus.

Tämän jälkeen ehti tapahtua paljonkin; muutto Kuopioon, jolloin mulla ei ollut konetta millä pelata, ja Kuopiossa oli taas omat myrskynsä. Steam mulla edelleen löytyi läppäriltä, ja pääsin sitä kautta juttelemaan pelikavereiden kanssa. Se oli lohduttavaa silloin, kun exä oli tyynesti jättänyt mut yksin täysin vieraaseen kaupunkiin, ja mulla ei ollut Kuopiossa vielä kavereita. Ei mulla niitä tosin missään vaiheessa erityisen paljoa ollut.

Näissä maisemissa me ensimmäistä kertaa tavattiin, Los Santosissa, GTA Onlinessa. Tää on yks kuva jonka olen näpsäissyt kesken pelisession ja jäänyt ihailemaan auringonlaskua, kun muut ammuskelee. Tyypillinen nainen?

Sitten oli eräs kesäkuinen aamuyö 2016. Mulla oli silloin vapaata töistä, vai olikohan peräti kesäloma, ja mä olin palannut baarista joskus puolenyön jälkeen. Sen jälkeen sain yhteyden erääseen kaveriin pitkästä aikaa, ja kuulin, että hänelle oli tapahtunut kamalia asioita, ja mulla oli luonnollisesti tosi paha mieli toisen puolesta. Mun oli pakko päästä avautumaan jollekkin asiasta, ja avasin Steamin. Tässä vaiheessa kello taisi olla jotain aamuneljä tai jopa viisi.

Porukkaa ei ollut paljoa paikalla, mutta Haasa90 oli. Koska me oltiin juteltu melko paljon jo aikaisemminkin, ja olin mahdollisesti vielä melko hyvässä humalassa, niin päätin avata keskustelun. Parhaiten mieleeni jäänyt keskustelunpätkä meni jotenkin näin:

M: Mä annoin sille mun numeron, ja sanoin että voi soittaa milloin vaan. Toivottavasti se auttaa.
H: Jokaisella täytyy olla joku jolle voi soittaa vaikka keskellä yötä
M: No, kaikilla ei ole. Onneksi tolla kaverilla on nyt.
H: 050-xxxxxxx, nyt on

Tuolloin en vielä uskonut, että tuo yö tulisi muuttamaan kaiken. No, mä soitin hänelle sitten samantien, ja taidettiin höpötellä siihen asti, että olin sammumispisteessä. Sen jälkeen me juteltiin päivittäin parhaimillaan 15 tuntia, ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Aina ei tarvittu edes sanoja; me saatettiin joskus olla puolikin tuntia hiljaa. Me odotettiin aina innolla, että toinen pääsee töistä ja toinen koulusta kotiin, jotta voidaan soitella Skypessä taas koko ilta.

Syyskuun alussa me vihdoin tavattiin ensimmäisen kerran. H lupasi maksaa mun matkat, jos tulen Poriin viikonlopuksi. Sain järjestettyä kissoille hoitajan, ja matkustin Poriin yli kuusi tuntia täydessä Onnibussissa. Mä olin luvannut, ettei meistä koskaan tulisi mitään, mutta jo ensimmäisestä yöstä lähtien me nukuttiin sylikkäin.

Viikko tätä tapaamista myöhemmin H tuli mun luokse. Me tehtiin hyvää ruokaa, naurettiin, nukuttiin hyvin ja kierreltiin Kuopiossa. Me oltiin ikävöity toisiamme koko viikko ja itkettiin molemmat silmät päästä kun toisen piti palata kotiin. Kaksi yksinäistä oli löytänyt toisensa, meidät oli jotenkin tarkoitettu yhteen. Joskus noihin aikoihin me kuultiin ensimmäistä kertaa Martin Garrixin ja Bebe Rexhan In The Name Of Love, joka muodostui meidän biisiksi sanojensa takia.



Pari viikkoa myöhemmin H tuli jälleen mun luokse. Tällä kertaa sovittiin, että mä lähden kissojen kanssa kahdeksi viikoksi mukaan Poriin, koska mulla oli syksyllä loppunut työt ja mulla ei ollut uutta työtä näköpiirissä. Kaveri vain totesi kun mä lähdin, että tuolta reissulta sä et tule palaamaan. Tuolloin me oltiin H:n kanssa alettu seurustelemaan virallisesti, mutta suhde oli syventynyt sille tasolle jo paljon aikaisemmin.

Viisi viikkoa myöhemmin me haettiin mun tavaroita Kuopiosta, ja vuoden loppuun mennessä me oltiin jo kirjoitettu uusi vuokrasopimus, menty kihloihin, raahattu tavarat uuteen asuntoon, tyhjennetty ja siivottu mun Kuopion asunto ja luovutettu avaimet. Näin sen kuuluikin mennä ♥



Mä olisin voinut kirjoittaa meidän tarinasta vaikka kuinka paljon, mutta veikkaan, että teidän näyttöpäätteenne siellä jo vuotavat siirappia, joten jätän sen sikseen. H:n pyynnöstä mä en laita hänen enkä meidän yhteiskuvia blogiin, ja täten tämäkin postaus jäi melko vähäkuvaiseksi.

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Erityisesti hymyilytti tuo tapaamispaikkanne kuvana, ihana :D Onnellisia postauksia on aina kiva lukea :)

    llintzz.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) ajattelin, että toi kuva sopisi hyvin tähän, koska mehän tavattiin tuolla, vaikka kyseessä ei olekkaan "oikea paikka"

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita, niin risut kuin ruusutkin. Muistathan kuitenkin ilmaista mielipiteesi asiallisesti :)