sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Hullu kissanainen

Kuten ensimmäisessä postauksessa mainitsin, meillä on H:n kanssa viisi kissaa. Mulla on kolme isoa kollia; Antonio, Charlie ja Kasper, ja H:lla kaksi pientä tyttöä; Noki ja Täplä. Charlie ja Kasper on mulla pitkäaikaisessa sijoituksessa, mutta yhtälailla perhettä kuin muutkin kissat. Tässä postauksessa kerron vähän tarkemmin tästä meidän laumasta.

Antonio (Anton, Pönttö)
Anton on 4-vuotias, lauman johtaja ja varsinainen luupää, mitä käskyihin tulee. Omaa tahtoa tällä pojalla on riittänyt pennusta asti, ja Anton on myös lauman rohkein. Hänellä on myös kova tarve kiusata ja pompotella muita kissoja (ja meitä ihmisiäkin), ja siksi Antonin kanssa tarvitaan erityisen pitkää pinnaa, mutta on hän silti yhtä rakas meille kuin muutkin. Anton on todella fiksu ja erikoinen kissaksi; hän tykkää kulkea valjaissa ulkona, juoda viemäristä ja pelata tabletilla kalastuspeliä.



Kasper (Kassu, Pulla)
Kasper on 5-vuotias pulleahko kissaherra, joka ei ole se penaalin terävin kynä. Kassu on uusissa paikoissa ja uusia ihmisiä kohtaan todella arka, ja täällä Porissa hän ei olekkaan näyttäytynyt vieraille vielä kertaakaan. Silloin kun me ollaan pelkästään perheen kesken kotosalla, Kassu nukkuu joko sängyssä, tai pyörii meidän kanssa. Kasper on myös vahvatahtoinen kuten Anton, ja Kassu osoittaakin mieltänsä kiljumalla ja määkymällä. Jos Kassua komentaa (tai ylipäätänsä vastaa yhtään mitään maukumiseen), niin Kassu kaatuu selälleen lattialle. Kassun lempiharrastus on paukuttaa kaapinovia keskellä yötä, ja kun hän lopulta turhautuu esteisiin, mitkä me ollaan niiden kaappien eteen laitettu, niin hän suuttuu ja tulee huutamaan meidän makkarin oven taakse. Kassu on kuitenkin todella läheisyydenkaipuinen ja ihana rapsutettava, ainakin siihen asti kun kuolahanat aukeaa.



Charlie (Pilli, Rulla)
Charlie on Kasperin veli, ja monet kysyy, millä mä erotan nämä kaksi toisistaan. Charlie on veljeään huomattavasti laihempi, hänellä on "piiskahäntä" ja isommat silmät. Charlie on koko kissalauman kiltein tapaus, sillä Charlie ei oikeastaan tee koskaan mitään pahaa, koska pientä riehumista Antonin kanssa ei lasketa. Charlie oli mulle tullessaan yhtä arka kuin Kasper, mutta nykyään C juoksee lähes heti olkkariin tervehtimään ja nuuskimaan vieraita. C olisi kova pussailemaan myös meidän tyttöjä, mutta tytöt eivät oikein vielä osaa arvostaa tätä herrasmiehen elettä.



Noki (Noksu-neiti) ja Täplä (Tuittu-neiti)
Noki ja Täplä ovat noin 4-vuotiaita kissaneitejä. Tyttöjen tarkkaa ikää ei tiedetä, sillä H löysi ne pentuina ulkoa lumihangesta. H oli herännyt keskellä yötä huutoon, ja löytänyt pihalta pienen kissanpennun, Noksu-neidin. Seuraavana päivänä myös Täplä saatiin loukutettua. Tytöt kävivät eläinsuojeluyhdistyksessä kasvamassa sijaisemon hoivissa, ja luovutusikäisenä H "osti" ne itselleen.

Noki on tytöistä rohkeampi, vaikkakin molemmat ovat todella arkoja menneisyydestään johtuen. Noki muistuttaa ulkonäöltään todella paljon Antonia, vaikka väritys onkin hieman erilainen ja Noksu on Antonia puolet pienempi. Noksun lempipuuhaa on painia olohuoneen räsymaton kanssa.

Täplä on todella arka, varsinkin kun Anton kiusaa häntä jatkuvasti, nyt tosin vähenemään päin kun Anton saa rankkua joka kerta kun kiusaa toista. Tuittu-neiti myös puolustaa omaa "reviiriään", tv-tasoa, todella hanakasti ja pojat ovat saaneet useammatkin läpsyt jos yrittävät lähestyä neidin paikkaa. Täplä on myös kova murisemaan, ja tästä juurikin lempinimi Tuittu.



Kuvat ovat meidän kotialbumeista, koska viiden kissan kuvaaminen on... no, haastavaa. Jokainen kissanomistaja tietää, että kissoista ei saa hyviä kuvia silloin kun haluaisi, vaan juurikin jos on oikealla hetkellä kamera kädessä. Kaikenlisäksi tytöt pelkää mun järkkäriä kuollakseen, joten eilisen kuvauskokeilun kuvat olivat luokkaa tämä:

 
Oletteko te kissaihmisiä? Onko teillä kissoja ja jos on, niin minkä nimisiä ja luonteisia?

9 kommenttia:

  1. Mä olen kissaihminen henkeen ja vereen, mutta kissaa mulla ei ikinä ole ollut. Vanhempani eivät suostuneet hankkimaan lemmikkejä (ei edes akvaariota) ja nykyinen elämäntilanne ei anna hankkia kissaa (vuokranantaja ei hyväksy kotieläimiä ja 31 neliötä ei oikein riitä kissan reviiriksi). Mutta onneksi kissankaipuuta saa rauhoitettua kissakahviloissa ja vierailemalla kissatalouksissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja moniin eläinsuojeluyhdistyksiin ottavat vapaaehtoisia kissanhoitajia, jos kiinnostaa, niin tsekkaa sun lähin esy :)

      Meillä oli alunperin Allu (kissa joka asuu eksällä) ja lopulta myös Anton 39 neliön yksiössä, mutta lähes heti Antonin tultua taloon me muutettiin kaksioon, kun kävi exän ja kahden kissan kanssa ahtaaksi.

      Ei se reviirin koko, vaan ne virikkeet. Tosin jos vuokranantaja ei hyväksy, niin ei sille sitten voi mitään :(

      Poista
    2. Hei, täytyykin tutustua tuohon eläinsuojeluyhdistystouhuun! Kiitos vinkistä! :)

      Poista
  2. Hei en kestä! 5 kissaa!! Itellä on vaan yksi ihana pallero :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viidessä kissassa on paljon hyvää ja huonoa; menee niihin rahaa tottakai enemmän, riitoja joskus, enemmän sotkua, enemmän hiekkalaatikon putsausta yms. mut toisaalta taas viisinkertainen määrä rakkautta ja nauruja kun nuo pöhlöilee :D

      Poista
  3. Voi mikä ihana postaus! ♥ Rapsuja kaikille karvamaakareille!

    Meillä on tällä hetkellä kaksi 9v pitkäkarvaista kissasiskosta. Suunnitelmissa yksi tai kaksi lisää, mutta vielä sopeutumistestailut odottaa hyviä ehdokkaita, vaikka haluttaisikin napata kaikki kodittomat kisuliinit! ♥ ♥

    ~ Frillycakes ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sopeutuminen voi ottaa tosi pitkänkin ajan, varsinkin meillä kun tosiaan nuo tytöt on tosi arkoja. Tosiaan koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta helpottaa tietää, että ainakin meidän viisikolla ja monella muulla on hyvä elämä ♥

      Poista
  4. Ihana postaus! Vau, mahtaa olla melkoisesti hommaa, kun on noin iso määrä kisuja! Vaikkakin, kissoja ei voi olla koskaan liikaa ;) Ja tosi ihanaa, että saitte pelastettua kisuneidit ja saitte heidät vielä myöhemmin itsellenne ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) On niissä tottakai oma hommansa, kun neideillä on sisäsiisteysongelmaa ja muutenkin. Tää on mulle ihan tarpeeks, ei enää yhtään kissaa enempää :D Ja mä en tosiaan ollut kuvioissa vielä silloin, kun H pelasti neidit ja otti ne itselleen asumaan.

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita, niin risut kuin ruusutkin. Muistathan kuitenkin ilmaista mielipiteesi asiallisesti :)